’Se ei ole tiedettä’

Kirjoittaja: Don Batten
Kääntäjä: Sari Palomäki
Oikolukijat: Matti Somersalo & Joni Ruokamo

Luomisopin vastustajat, kuten ateistit määritelmän mukaan, väittävät yleisesti luomista uskonnoksi ja evoluutiota tieteeksi. Puolustaakseen tätä väitettään he siteeraavat listan kriteereitä, jotka määrittelevät ”hyvän tieteellisen teorian”. Tavallinen kriteeri on, että valtaosan nykypäivän tieteentekijöistä on hyväk­syt­tä­vä se perustelluksi tieteeksi. Toinen kriteeri määriteltäessä tiedettä, on teorian kyky tuottaa ennusteita, jotka voidaan testata. Evo­luu­tioon uskovat väittävät tavallisesti, että evoluution avulla on tehty monia ennusteita, jotka on havaittu oikeiksi. He siteeraavat esimerkiksi bakteerien antibioottiresistenssiin jonkinlaisena evoluution ”ennusteena”, kun taas he sitä vastoin ky­seen­alais­ta­vat luomiseen uskovien mallin arvon ennustuksien tuottamisessa. Koska heidän mukaan luomismalli ei täytä heidän määritelmäänsä ”tieteestä”, se on siitä syystä ”uskonto”, ja (antamalla ymmärtää, että) se voidaan yksinkertaisesti jättää huomiotta.

Mitä tiede on?

Monet yritykset tieteen määrittelemiseksi ovat kehäpäätelmiä. Kohta, jonka mukaan teorian täytyy olla nykyajan tiedemiesten hyväksyttävissä, jotta se voisi olla hyväksyttävissä, määrittelee tieteen peri­aat­tees­sa siksi, ”mitä tiedemiehet tekevät”! Itse asiassa tämän määritelmän mukaisesti, kan­san­ta­lou­del­liset teoriat olisivat hyväksyttäviä tieteellisiä teorioita, jos ”nykypäivän tiedemiehet” hyväksyisivät ne sel­lai­sik­si.

Monissa tapauksissa nämä ns. tieteen määritelmät ovat täysin peittelemättä itseään palvelevia ja ristiriitaisia​​. Useat evoluution uskovat propagandistit ovat väittäneet, ettei luominen ole tieteellistä, koska se ei ilmeisesti ole tes­tat­ta­vis­sa. Samaan hengenvetoon he kuitenkin väittävät, että ”tiedemiehet ovat huo­lel­lisesti tutkineet luomiseen uskovien tieteen väitteet ja todenneet, että aja­tuk­set nuoresta maasta ja maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat to­dis­tei­den kanssa yhteen sopimattomia.” Mutta ilmeisestikään luomista ei ole kuitenkaan voitu tutkia (testata!) ja havaita virheelliseksi, jos se ei ole ”tes­tat­ta­vis­sa”.

”Tieteen” määritelmä on vaivannut 1900-luvun tieteenfilosofeja. Aiempi [Sir Francis] Baconin lähestymistapa, jota pidetään tieteellisen määritelmän perus­ta­jana, oli melko suoraviivainen:

havainto → induktio → hypoteesi → hypoteesin kokeellinen testaaminen → todistus / vääräksi osoittaminen → tieto.

Tietenkin tämä ja koko modernin tieteen lähestymistapa ovat riippuvaisia kahdesta suuresta oletta­muk­sesta: syy-seuraus-suhteesta¹ ja induktiosta². Filosofi Hume teki selväksi, että näihin uskotaan (Bertrand Russellin sanoin) ”sokean uskon” kautta. Kant ja Whitehead väittivät ratkaisseensa ongelman, mutta Russell tunnusti Humen olleen oikeassa. Itse asiassa ​​nämä olettamukset syntyivät uskosta Raamatun Luoja-Jumalaan, niin kuin tiedehistorioitsijat kuten Loren Eiseley ovat tunnustaneet. Monet tiedemiehet ovat sekä filosofisesti että teologisesti niin tietämättömiä, etteivät he edes ymmärrä, että heillä on näitä (ja muita) metafyysisiä olettamuksia. Kuin sammakko lämpenevässä vedessä, monet eivät edes huomaa, että paljolti sen pohjalla, mitä ”tieteeksi” hyväksytään, on filosofisia olettamuksia. Se on osa heidän omaa maailmankatsomustaan, joten he eivät edes pane sitä merkille. Me CMI:ssä pitäydymme avoimesti (Raa­matun) ilmoitukseen. Toisin kuin monet ateistit, me tunnustamme, että elämänfilosofia ei nouse tie­teell­isen materiaalin pohjalta, vaan paremminkin tämä filosofia tuodaan tie­teel­lisen materiaalin ääreen ja käytetään sen tulkintaan.

Havainnot ja ennakkoasenteet

Olennainen kysymys ei ole “Onko kyse tietestä?”. Me voimme vain määrittää ”tieteen” sulkemaan ulkopuolelle kaiken sen mistä emme pidä, kuten evoluutioon uskovat nykyään tekevät. Nykyään tiede rinnastetaan naturalismiin: ainoastaan materialistisia käsityksiä voidaan harkita, huolimatta siitä, mitä todisteet sanovat. Tunnettu evoluutioon uskovat professori Richard Lewontin sanoi:

”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi jär­jet­tö­miä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia tervey­destä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’-tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin. Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitou­tumi­semme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.”³

Tämäpä vasta ennakkoluulotonta, eikö vain? Eikö ”tiede” ole todisteiden seuraamista, minne tahansa ne johtavatkin? Tässä kohtaa tiedemiehen uskonto (sen laajimmassa merkityksessä) laittaa laput silmille. Meidän yksilölliset maailmankatsomuksemme vaikuttavat havainnointikykyymme. Ateisti paleontologi Stephen Jay Gould, teki seuraavan suorapuheisen havainnon:

”Sosiaaliset ennakkokäsitykset ja puolueelliset ajattelutavat, joita jokaisen tieteen tekijän täytyy käyttää mihin tahansa ongelmaan, vaikuttavat vahvasti tapoihimme oppia tuntemaan maailmaa. Stereotyyppi täysin rationaalisesta ja objektiivisesta ’tieteellisestä menetelmästä’, missä yksittäiset tieteen tekijät ovat loogisia (ja vaihdettavia) robotteja, on itseään palvelevaa mytologiaa.”⁴

Joten pohjimmiltaan tärkeä kysymys on, ”mikä maailmankatsomus (ennakkoasenne) on oikea?”, koska tämä määrittelee aineistosta saatavien johtopäätösten oikeellisuuden. Esimerkiksi elämän synnyn tutkimuksessa materialisti tekee kaikkensa välttääkseen päätelmän, jonka mukaan elämän on pakko olla yliluonnollisesti luotu.

Tiede, luomiseen uskovien keksintö

Modernin tieteen perustajat eivät tietenkään olleet materialisteja (loistava esimerkki on Sir Isaac Newton, jota laajalti pidetään kaikkien aikojen merkittävimpänä tiedemiehenä), he eivät nähneet tieteensä jotenkin poissulkevan luojaa, saati tehneet Häntä tarpeettomaksi (lue lisää: Miksi tiede yleensäkään toimii?, Luominen nro 8, s. 12–14). Materialistit ovat salakuljettaneet tämän tuoreen käsityksen tieteeseen.

Kanadalainen tieteenfilosofi Michael Ruse on myös esittänyt sen vahvasti, että asian ydin ei ole se, onko evoluutio tiedettä ja luominen uskontoa, koska tällainen erottelu ei ole todellisuudessa pätevä. Kysymys on ”totuuden johdonmukaisuudesta” [engl. coherency of truth]. Katso [englannin kielellä] The religious nature of evolution.

Toisin sanoen, materialistilla ei ole loogisesti pätevää tapaa määritellä evoluutio ”tieteeksi” ja luominen ”uskonnoksi”, ja siten sivuuttaa kysymyksen luomisesta.

Perusteltu ero

Voimme kuitenkin tehdä perustellun eron erityyppisten tieteiden välille: ero alkuperätieteen ja käytännön tieteen välillä. Käytännön tiede tutkii miten asiat toimivat nykypäivän luomakunnassa – toistettavia ja havaittavia ilmiöitä nykyisyydessä. Tämä on esimerkiksi Newtonin, Einsteinin ja Planckin tiedettä. Alkuperätiede puolestaan käsittelee asioiden alkuperää, jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä – ainutlaatuisia, ainutkertaisia, ei-havaittavissa olevia tapahtumia. Näiden kahden toiminnassa on perustavanlaatuinen ero, vaikka molempia kutsutaan tieteeksi ja käytännön tieteellä on vaikutusta alkuperä (tai historia)-tieteisiin. Käytännön tiede käsittää kokeita tässä ja nyt. Alkuperätiede käsittelee sitä, miten kaikki on saanut alkunsa menneisyydessä, ja ei siten ole avoin kokeelliselle todistamiselle / havaintojen tekemiselle (ellei joku keksi ”aikakonetta”, jolla matkustaa menneisyyteen havainnoimaan).⁵

Materialisteille varmasti sopii käytännöntieteen ja alkuperätieteen sekoittaminen, vaikka olen kuitenkin varma siitä, että suurin osa sekaannuksesta kumpuaa tietämättömyydestä. Korkeakoulujen tiedekursseilla ei yleensä opeteta tieteenfilosofiaa ja varmastikaan ei tehdä eroa kokeellisen / käytännön ja historiaa tutkivan / alkuperätieteen välillä.

Sekä evoluutio että luominen kuuluvat alkuperätieteen piiriin. Molempia ohjaavat filosofiset näkökohdat. Sama tieteellinen materiaali (havainnot nykyisyydessä) on kaikkien saatavilla, mutta erilaisia tulkintoja (tarinoita) luodaan selittämään, mitä menneisyydessä tapahtui.

Huomattavaa on, ettei käytännön tieteen ja evoluutioteoreettisen tieteen välinen ero ole kreationistien keksimä. Kuuluisat evoluutioteoreetikot, kuten Ernst Mayr ja E.O. Wilson ovat tunnustaneet eron.

Historiaa tutkivan tieteen sisällyttäminen, erotuksetta, tieteen piiriin on epäilemättä vaikuttanut nykyiseen hämmennykseen tieteen määrittelemisessä. Tämä selittää myös Gouldin toteamuksen (yllä), hän ei paleontologina haluaisi nähdä erottelua oman historiaa tutkivan tieteensä ja kokeellinen tieteen välillä. Gould ymmärsi oikein ennakko-olettamusten ensiarvoisen tärkeän aseman omassa ”tieteessään”, olettaen, että asia on yhtälainen kaikessa tieteessä. Se ei kuitenkaan ole totta, vaikka olettamuksilla on tärkeä osansa käytännön tieteessäkin.⁶

Uskotko kuumaan veteen?

Luomiseen uskovilla ei ole minkäänlaista ongelmaa käytännön tieteen suhteen, koska todisteet ohjaavat käytännön tiedettä. Ei ole merkitystä oletko kristitty, muslimi, hindu tai ateisti, puhdas vesi kiehuu silti 100 °C asteessa merenpinnan tasolla. Todellinen hindu saattaa silti ajatella kaiken olevan harhakuvaa, ja jotkut ateistit, jotka ovat omaksuneet postmodernistisen näkemyksen sanovat, että ”totuus” on harhakuva. Alkuperätiedettä ohjaa kuitenkin filosofia. Uskomusjärjestelmä on olennaisessa asemassa siinä, mitä tarinoita pidetään uskottavina. Jos enemmistöllä alkuperätieteen / historiaa tutkivan tieteen harjoittajista on väärä uskomusjärjestelmä (materialismi), niin silloin myös tarinat, jotka he hyväksyvät, ovat vääriä. Joten ”nykypäivän tiedemiesten” äänten enemmistöllä tuskin voidaan ratkaista kulloistenkin tarinoiden oikeellisuutta. Alkuperätiede, tai historiaa tutkiva tiede, on pohjimmiltaan harjoitus tarinan kerronnassa – Lewontin viittasi tähän edellä olleessa, paljastavassa lainauksessa. Harvardin yliopiston aiempi rehtori, James Constant sanoi tämän varsin selvästi rajussa arviossaan historiatiedettä määrittävistä kekseliäistä kuvauksista. (Katso myös [englanninkielinen] artikkeli Naturalism.)

Todistusaineistolla on merkitystä

Se, että olettamukset ohjaavat historiatieteiden hyväksyttäviä selityksiä ei tarkoita, että niissä olisi kyse vain ja ainoastaan filosofisista tai uskonnollisista olettamuksista. Tarinoiden on silti oltava johdonmukaisia todistusaineiston kanssa. Tarjottuja selityksiä voidaankin tutkia todistusaineiston perusteella. Esimerkiksi väite hiilipitoisten geologisten kerrostumien muodostumisesta miljoonien vuosien aikana on selkeästi ristiriidassa polystraattisten puufossiilien kanssa, sillä niiden juuret ovat poikki ja ne kulkevat monien kerrosten läpi (kuinka ne olisivat voineet pysyä siinä lahoamatta miljoonia vuosia kerrosten vähitellen rakentuessa niiden ympärille?). Monet tosiasiat ovat ristiriidassa Evoluutiotarinan kanssa: maan miljardien vuosien ikää vastaan puhuvista todisteista on 101 kappaleen lista [englanniksi]: Age of the earth. Monet asiat ovat myös ristiriidassa biologisen evoluution kansa: katso [englanniksi] 15 Questions for evolutionists.

Jos sama todistusaineisto voitaisiin tulkita täydellisesti kahdella eri tavalla, olisi Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun viesti siitä, etteivät ihmiset voi itseään millään puolustaa itseään kieltäessään Jumalan luoneen kaikki asiat, koska tämä on fyysisen todistusaineiston perusteella selvää, vailla pohjaa.

Totuuden johdonmukaisuutta voidaan käyttää mittapuuna. Totuudenmukainen näkemys historiasta tarjoaa johdonmukaisen (loogisesti aukottoman) käsityksen todistusaineistosta.

Määrittele termit johdonmukaisesti!

Materialisteille sopii myös oikein hyvin muuttaa evoluution määritelmää sopimaan perusteluun. Tehdään nyt selväksi, että käsittelemme ”yleistä evoluutioteoriaa” (GTE), jonka on määritellyt evoluutioon uskova Kerkut, ”teoriaksi, jonka mukaan kaikki maailman elämänmuodot ovat lähtöisin yhdestä lähteestä, joka itse oli lähtöisin epäorgaanisesta muodosta.”⁷ Monet saattavat, mahdollisesti tahattomasti, tehdä tämän määritelmän muutos-tempun vihjailemalla, että bakteerien mutaatiot vahvistavat ”evoluution”. Tällä ei ole paljoakaan tekemistä sen uskon kanssa, että vety muuttui ihmisiksi miljardien vuosien aikana. Olennaisin ero on siinä, että yleinen evoluutioteoria ei edellytä pelkästään muutosta, vaan sellaista muutosta joka lisää biosfäärin [elämää sisältävä maapallon vyöhyke] informaatiosisältöä. Katso myös tämä [englanninkielinen] keskustelu Määritelmistä.

Ennusteita vai jälkiviisautta?

Monet evoluutioon uskovat tarjoavat mutaatioita ja bakteerien antibioottiresistenssiä (käytännön tiedettä) jonkinlaisena kehitysopillisena ennusteena (alkuperätiedettä). Itse asiassa perinnöllisyystiede (käytännön tiedettä) aiheutti vaikeuksia evoluutiolle, mikä on todennäköisesti suurin syy sille, miksi Mendelin uraauurtava genetiikan tutkimus ei saanut tunnustusta niin moneen vuoteen (Mendelin löytö, erilliset geenit, ei sopinut Darwinin ajatukseen jatkuvasta rajoittamattomasta muuntelusta). Kun mutaatiot huomattiin, ne nähtiin keinoksi sovittaa darvinismi yhteen käytännön tieteen havaintojen kanssa – tämä johti muun muassa Mayrin, Haldanen ja Fisherin uus-darvinistiseen synteesiin.

Entäpä evoluution ennustukset vs. luominen? Evoluution ansioluettelo on melko synkkä. Lue [englanninkielinen] kirjoitus: How evolution harms science. Toisaalta, moderni tiede ratsastaa aiempien luomiseen uskovien saavutuksilla – katso [englanninkieliset artikkelit] How important to science is evolution? ja Contributions of creationist scientists. Selkeä esimerkki nykyajan tieteellisistä ennusteista, jotka perustuvat luomismalliin, lue [englanninkielinen artikkeli]: Beyond Neptune: Voyager II Supports Creation.

Monien evoluutioteorian ”ennusteiden”, on huomattu olevan ristiriidassa havaintojen kanssa, ja siitä huolimatta evoluutio hallitsee. Esimerkiksi, miljoonat välimuotofossiilit, joiden pitäisi olla olemassa, jos evoluutio olisi totta, puuttuvat perusteellisesti (ks. [englanninkielinen artikkeli] Are there any Transitional Fossils?). Fossiilisarja on jyrkästi ristiriidassa kehitysopillisten käsitysten kanssa – ks. esim. [englanninkielinen artikkeli] The links are missing. Evoluutioteoreetikko Gould on kirjoittanut laajalti tästä arvoituksesta.

Vastoin evoluutioon uskovien odotuksia, yksikään biokemiallisella tasolla (käytännön tiedettä) tutkituista antibioottiresistenssin, hyönteismyrkkyresistenssin ym. tapauksista, ei ole sisältänyt aikaisemmin olemassa olemattoman, uuden, monimutkaisen geneettisen informaation syntymistä (ks. [englanninkielinen] kirja Not By Chance). Itse asiassa, evoluutio ei koskaan tehnyt ”ennustetta” antibioottiresistenssin olemassaolosta, koska historiallisesti se yllätti lääketieteen – ks. [englanninkielinen artikkeli] Anthrax and antibiotics: Is evolution relevant?

Vastoin evoluutioon uskovien odotuksia, rodunjalostuskokeiluilla on rajansa; muutos ei ole rajatonta. Tutustu tähän artikkeliin, jonka on kirjoittanut luomiseen uskova geneetikko, Lane Lester. Tämä vastaa täsmälleen sitä, mitä odottaisimmekin Ensimmäisen Mooseksen kirjan perusteella, jossa sanotaan Jumalan luoneen eliöt lisääntymään uskollisesti kunkin oman erillisen luodun lajinsa mukaan.

Toinen epäonnistunut evoluutioteoreettinen ennustus on niin kutsuttu roska-DNA. Evoluutioteoreetikot väittivät pitkään, että 98% ihmisen DNAsta on roskaa, oletetun evoluutiivisen historian jäänteitä. Tämä on haitannut tämän DNAn toimintojen löytämistä, mutta nykyään tiedetään, että vähintään 80% ja todennäköisesti 100% DNAsta on toiminnallista. Katso [englanniksi] Dazzling DNA.

Evoluutioon uskovat olettivat, että jos olosuhteet ovat oikeat, elävä solu voisi syntyä itsestään (abiogeneesi); luomiseen uskovat sanoivat, että se on mahdotonta. Käytännön tiede on tuhonnut tämän kehitysopillisen käsitteen, jopa siinä määrin, että monet evoluutioon uskovat haluavat jättää elämän synnyn keskustelun ulkopuolelle. Monet propagandistit väittävät, että tämä ei ole osa evoluutiota, vaikka abiogeneesiä kutsutaan tavallisesti ”kemialliseksi evoluutioksi”. Katso [englanninkielisiä artikkeleita], joissa hahmotellaan perustavaa laatua olevia ongelmia, mille tahansa kuviteltavissa olevalle kehitysopilliselle tapahtumasarjalle: Q&A Origin of Life.

Huomautus: oikeaan osuneiden ennusteiden väittäminen hypoteesin todisteiksi tunnetaan non sequitur-virhepäätelmänä. Jos ennustus kuitenkin osoittautuu vääräksi, kumoaa se väitteen pätevästi, ja näin ollen monet epäonnistuneet ennustukset ovat pätevästi kumonneet evoluutioteorian.

Todistettu vääräksi, mutta ei hylätty

Joten, miksi evoluutioon uskovat pitävät itsepintaisesti kiinni heidän väärästä teoriastaan? Monet vain siitä syystä, että he eivät ole koskaan kuulleet mitään muuta. Vannoutuneille materialisteille se on ainoa ajateltavissa oleva asia – ainoa materialistinen tarina, joka selittää miten kaikki on saanut alkunsa; materialistien luomismyytti. Siinä on jotain samaa, kuin sananlaskussa päänsä hiekkaan hautaavasta strutsista, joka ajattelee, että se mitä se hiekan alla näkee, on kaikki, mitä on olemassa. Strutsin maailmankatsomus sulkee pois kaiken sen, mikä ei ole sen mielestä mukavaa. Hiekan alla pimeydessä kaikki tosiasiat, jotka on mahdoton hyväksyä, lakkaavat olemasta.

Evoluutioteoreettisen ajattelun olemassaolo mittavan sen kanssa ristiriidassa olevan todistusaineiston kanssa kertoo, että tosiasioita peitetään filosofisella materialismiin (ateismiin) sitoutuneella ennakko-olettamuksella. Paradigmalla on todistusaineistosta riippumaton etulyöntiasema, koska materialistisiin selityksiin sitoutunut ei voi sallia jumalallista jalkaa oven väliin. Evoluutiota puolustavien epäonnistuneiden argumenttien lista on luettavissa [englanniksi] artikkelista: Arguments evolutionists should not use.

Valoa pimeyteen!

Jeesus Kristus tuli ”maailman valoksi” (Joh. 8:12), silloin kun Kolminaisuuden Toinen Persoona otti ihmisluonnon ylleen (ks. [englanninkielinen artikkeli] The Incarnation: Why did God become Man?). Hän tuli vuodattamaan Jumalan valoa pimeisiin paikkoihin. Suurin pimeys on elää ilman Jumalaa, elää niin kuin olisit kosminen vahinko, vain ”uudelleen järjestäytynyttä kuralammikkoa”, kuten eräs evoluutioon uskova asian ilmaisee. Valitettavasti monia huijataan ajattelemaan näin, ja näemme tämän ajattelun kauhistuttavat seuraukset lisääntyvinä nuorten itsemurhina, huumeongelmina, perheiden hajoamisina, väkivaltana jne. Kuinka paljon tarvitsemmekaan Jeesuksen valoa loistamaan! Jumala pitää meistä jokaista tilivelvollisena, me kaikki ansaitsemme Hänen tuomionsa. Mutta Raamattu sanoo, että hän on antanut pakotien Jeesuksen Kristuksen kautta kaikille, jotka kääntyvät ​​Jumalan puoleen nöyrästi tunnustaen anteeksiannon tarpeensa. (Ks. [englanninkielinen artikkeli] Good News.)

Lähdeluettelo

1. Kausaliteetti: periaate, jonka mukaan jokin edeltävä on riittävä selittämään kaikki ilmiöt tai tapahtumat. Tämä on rationaalisuuden perusperiaatteita. Takaisin tekstiin.
2. Induktio: kaikki rajoitetuista havainnoista tehdyt päätelmät voidaan laajentaa koskemaan koko universumia. Takaisin tekstiin.
3. Richard Lewontin, ‘Billions and billions of demons’, The New York Review, January 9, 1997, p. 31. Takaisin tekstiin.
4. Stephen Jay Gould, 1994, Natural History 103(2):14. Takaisin tekstiin.
5. Voidaan väittää, että tuhannen valovuoden päässä olevan tähden tarkkailu teleskoopin kautta tarkoitta menneisyyden tutkimista, koska tällöin havainnoidaan tähteä sellaisena, kuin se oli tuhat vuotta sitten. Havainnot ovat kuitenkin valon säteitä, jotka saapuvat teleskooppiin nyt. Se, mitä nämä havainnot voivat kertoa tähdestä tuhannen vuoden takaa, on päätelmiä, jotka ovat toki perusteltuja. Kokeiden teko ei ole mahdollista, sillä se vaatii havaintojen toistamista syistä ja seurauksista. Englanninkielisenä esimerkkinä siitä, kuinka tähtitieteen havainnot ovat tulkinnan kohteena on luettavissa artikkeli Clear picture—blurry story? Takaisin tekstiin.
6. See Sarfati, J., Why does science work at all? Creation 31(3):12–14, 2009. Nämä ennakko-olettamukset eivät ole kiistanalaisia, koska jokainen kokeellista tiedettä tekevä hyväksyy ne epäsuorasti tosiksi. Takaisin tekstiin.
7. Kerkut, G. Implications of Evolution, Pergamon, Oxford, UK, p. 157, 1960. Takaisin tekstiin.

DON BATTEN, Filosofian tohtori Dr Batten on kasvifysiologian asiantuntija ja tutkija, joka toimii täysipäiväisesti Creation Ministries International in palveluksessa Brisbanessa, Australiassa.