Explore
Also Available in:

Huomaatko eron?

pdf-finnish

Kiehtovat elävät fossiilit

Luominen nro 1. s.36

Alla olevat kuvat (Dr Joachim Schevenin käyttöön luovuttamana) esittävät kahta kaksikuorista Anadara-simpukkalajia.

Huomaatko eroa elävän lajin ja fossiilin välillä? Evoluution kannattajien ja muiden pitkiin ajanjaksoihin uskovien mukaan ikäeroa on noin kolme miljoona vuotta, kuitenkin simpukat ovat aivan samannäköisiä!

620-living-anadara-bivalve
elävä Anadara simpukka
620-fossil-anadara-bivalve
fossiilinen Anadara simpukka

Alemmassa kuvassa on kaksi plio­see­ni­kau­del­le luo­ki­tel­lus­ta ita­lia­lai­ses­ta kalliosta peräisin olevaa Anadara-lajin fossiilia. Simpukka, jonka kuoren puoliskot ovat hiukan auki, on nimeltään A. corbulides ja toinen laji on nimeltään A. natalensis. Ylemmässä kuvassa samat lajit ovat elävinä ja samalla tavalla kuvaan aseteltuina. Meidän siis pitäisi uskoa evoluutioon, joka ei ole aiheuttanut kolmen miljoonan vuoden aikana mitään muutosta näihin simpukoihin? On hyvä huomioida seuraavat seikat:

  1. Simpukoilla on paljon lyhyempi sukupolvien väli kuin ihmisillä. Sukupolvia, jotka olisivat syntyneet, siirtäneet DNA-informaation seuraavalle sukupolvelle ja kuolleet, olisi ollut valtavasti.
  2. Aina DNA:ta seuraavalle sukupolvelle kopioitaessa voi tapahtua myös mutaatioita (kopiointivirheitä, joiden evoluutioon uskovat väittävät olevan olennainen osa evoluutiota). Luomiseenkin uskovat ajattelevat mutaatioiden voivan aiheuttaa muutoksia, mutta tällöin kyseessä on informaation menettäminen tai turmeltuminen.
  3. Miljoonien simpukkasukupolvien aikana mutaatioita tapahtuu koko ajan ja ympäristö aiheuttaa monenlaisia valintapaineita, kun olosuhteet muuttuvat (esim. petoeläinten saalistus, kilpailu eloonjäämisestä). Tällaisissa tilanteissa evoluutioon uskovien mukaan luonnonvalinta käyttää mutaatioita tuottaakseen evoluution mukaisia muutoksia. Tuntuu mahdottomalta kuvitella, että elämän historiaa olisi todella kulunut miljoonia vuosia. Miten silloin lajit olisivat voineet välttyä muuttumasta tai rappeutumasta edes jonkin verran?

Tällaisia esimerkkejä tiedetään nykyään paljon ja Dr Joachim Scheven (kuvassa) on asettanut monia niistä näytteille luomismuseoon (LEBENDIGE VORWELT, Hagen-Hohenlimburg, Saksa). Museossa on kokoelma niin kutsutuista ‘elävistä fossiileista’, joita on siellä satoja kappaleita. Fossiiliasiantuntijat ovat nyt alkaneetkin puhua yleisesti ”staasitilasta” tavallisena fossiiliaineiston tilana. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti ‘samana pysymistä’, joka kuulostaa juuri päin- vastaiselta kuin evoluutio.

Mitä fossiilit osoittaisivat äskettäin tapahtuneen kuusipäiväisen luomisen ja maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen perusteella?

  • Osa fossiloituneista eliöistä olisi jonkin verran erilaisia kuin niiden nykyiset elävät lajitoverit, mutta kuitenkin saman lajin edustajia. Nämä erot selittyisivät sillä, että vedenpaisumuksen jälkeen lajinsisäinen geenivalikoima köyhtyi.
  • Osa fossiileina löytyneistä eliölajeista olisi kuollut sukupuuttoon. Tämä on ollut totta siitä asti, kun syntiinlankeemuksen jälkeen kuoleman kirous tuli osaksi luomakuntaa. Sukupuuttoon kuoleminen ei siis ole evoluutiota.
  • Osa fossiileista olisi juuri samanlaisia kuin nykyään elävät lajit, aivan kuten simpukka-esimerkissämme, koska todellisuudessa fossiloituneiden ja elävien yksilöiden välillä on vain muutamia tuhansia vuosia, ei miljoonia vuosia.