ÄLÄ käytä näitä argumentteja luomisen puolustamisessa!
Sisällysluettelo
- “Darwin luopui evoluutiosta kuolinvuoteellaan”
- Kuun pölykerroksen paksuus todistaa, että Kuu on nuori.
- Planeettojen sijainteja laskiessaan NASA:n tietokoneet löysivät puuttuvan vuorokauden ja 40 minuuttia, mikä todistaa Joosuan ’pitkän päivän’ ja Hiskian varjon palautumisen, joista kerrotaan Joos. 10:ssä ja 2. Kun. 20:ssä.
- NASA huijaa: Kuuhun laskeutumisia ei ole tapahtunut.
- Maa on litteä.
- Villamammutit pikajäätyivät vedenpaisumuskatastrofin aikana.
- Castenedolon ja Calaverasin ihmisjäännökset ’vanhoissa’ kerroksissa kumoavat geologisen kerrossarjan.
- Dubois myönsi, että jaavanihminen ei ollut ’puuttuva rengas’, ja väitti sen olleen vain jättiläismäinen gibboni [pieni ihmisapina].
- Japanilainen Zuiyo Maru -troolari pyydysti kuolleen joutsenliskon lähellä Uutta-Seelantia.
- Termodynamiikan toinen pääsääntö alkoi syntiinlankeemuksessa.
- Naisilla on yksi kylkiluu enemmän kuin miehillä.
Ensisijainen auktoriteetti Luominen ry:lle ja Creation Ministries Internationalille (CMI) on Jumalan erehtymätön Sana, Raamattu [katso englanniksi: Q&A Bible]. Kaikki tieteelliset teoriat sen sijaan ovat erehtyväisiä, ja usein uudet tutkimustulokset kumoavatkin aiemmin hyvinä pidettyjä teorioita. Evoluutioon uskovat korjailevat jatkuvasti teorioitaan uusien tutkimustulosten myötä, joten kenenkään ei pitäisi olla yllättynyt tai huolissaan luomiseen uskovien tehdessä tieteellisille teorioilleen samoin.
Tässä artikkelisarjassa julkaisemme argumentteja, joita luomiseen uskovien ei mielestämme tulisi käyttää. Osa argumenteista on selvästi virheellisiä, toiset pelkästään epäilyttäviä tai vailla hyviä perusteita. Selitämme lyhyesti, miksi näin on, ja/tai viittaamme lisätietoina muihin artikkeleihin omilla sivuillamme tai englanninkielisellä creation.com-sivustolla. Emme väitä listaa tyhjentäväksi—siihen lisätään (tai siitä poistetaan) osia sitä mukaa kun saamme uutta tietoa. Monia näistä argumenteista Luominen ry tai CMI ei ole koskaan käyttänyt. Joitakin argumentteja ei ole käyttänyt yksikään varteenotettava luomisjärjestö, vaan ne ovat luomisen vastustajien laatimia olkinukkeargumentteja.
Jotkut skeptikot kritisoivat luomiseen uskovia siitä, että nämä vetävät takaisin epäilyttäviä argumentteja. On huomionarvoista, että samat ihmiset syyttävät luomiseen uskovia siitä, että nämä eivät suostu muuttamaan mieltään!
Kumottujen argumenttien sitkeä toistaminen yksinkertaisesti kostautuu—nimenomaan totuus tekee meidät vapaiksi (Joh. 8:32), ei virhe. Lisäksi Kristus on totuus (Joh. 14:6)! Koska luomisen puolesta on niin paljon hyvää todistusaineistoa, ei ole mitään syytä käyttää ‘kyseenalaisia’ argumentteja.
Tämä uusi sarja osoittaa myös, miksi kannattaa pysyä ajan tasalla vakavasti otettavista luomisaiheisista kirjoituksista, sillä esimerkiksi Luominen-lehti ja englanninkieliset Creation-lehti [aiemmin Journal of Creation-julkaisu] ovat jo aiemmin paljastaneet jotkin näistä argumenteista virheellisiksi.
Haluamme myös muistuttaa lukijoitamme, että olemme ensisijaisesti Raamatun puolella, emme varsinaisesti tiedeyhteisön vallitsevia käsityksiä vastaan. Keskitymme erityisesti raamatullisiin opetuksiin, että kolmiyhteinen Jumala [katso englanniksi Triune God] on luonut maailman ja että kuolema johtuu synnistä [katso englanniksi death is the result of sin]. Luonnollisena seurauksena tästä vastustamme evoluutiota ja miljoonia vuosia, emme hakeaksemme riitaa. Niinpä kehotammekin kristittyjä vastustamaan vallitsevia näkemyksiä vain silloin kun ne ovat ristiriidassa Raamatun kanssa.
[Toim. huom.: Tälle sivulle päivitämme artikkelisarjan ‘Älä käytä näitä argumentteja luomisen puolustamisessa! ’sitä mukaa kun sitä julkaistaan Luominen-tiedelehdessä.]
Mitä on meidän, kreationistien, tärkeä puolustaa ja mitä vältää?
- Tärkeä artikkelit suomeksi: Ota rauhallisesti ja valitse harkiten mitä puolustat
- Katso myös englanniksi:
Swaying in the breeze;
ja Presuppositionalism vs evidentialism, and is the human genome simple?
Vältä ehdottomasti näitä argumentteja!
- “Darwin luopui evoluutiosta kuolinvuoteellaan” Monet käyttävät tätä Lady Hopen alkuun panemaa tarinaa. Hyvin suurella varmuudella se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Darwinin lähipiiriltä ei ole saatu minkäänlaista vahvistusta asialle—ei edes hänen vaimoltaan Emmalta, joka ei koskaan pitänyt evolutionistisista ajatuksista. Ja vaikka väite olisikin totta, entä sitten? Jos tunnettu kreationisti luopuisi luomisesta, mitätöisikö se luomisen? Tällä argumentilla ei ole minkäänlaista painoarvoa. [Lisätietoa englanniksi: Did Darwin recant?]
- “ Kuun pölykerroksen paksuus todistaa, että Kuu on nuori.” Kreationistit väittivät pitkään, että Kuun pölykerros on aivan liian ohut, jos se todella olisi kertynyt miljardien vuosien aikana. He perustivat väitteensä varhaisiin—evolutionistien tekemiin—arvioihin pölyn kertymisestä sekä huoleen siitä, että kuulaskeutujat uppoaisivat tähän pölykerrokseen. Varhaiset arviot olivat kuitenkin virheellisiä, ja Apollo-avaruusalusten laskeutumisten aikoihin NASA ei ollut huolissaan uppoamisesta. Niinpä pölykerroksen paksuutta ei voida käyttää todisteena nuoresta Kuusta (eikä vanhastakaan Kuusta). Lisätietoa englanniksi: Moon dust and the age of the solar system [Katso myös englanniksi varovaisen toimituksellinen päivitys päälehden tekstiin tehty v. 2014].
- “Planeettojen sijainteja laskiessaan NASA:n tietokoneet löysivät puuttuvan vuorokauden ja 40 minuuttia, mikä todistaa Joosuan ’pitkän päivän’ ja Hiskian varjon palautumisen, joista kerrotaan Joos. 10:ssä ja 2 Kun. 20:ssä.” Tätä väitettä ei ole kannattanut yksikään merkittävä luomisjärjestö.
Kyse on etenkin internetissä laajalle levinneestä vedätyksestä. Siihen nähden olennaisesti sama tarina ilmestyi vuonna 1936 Harry Rimmerin jokseenkin epäluotettavassa kirjassa The Harmony of Science and Scripture [Tieteen ja Raamatun sopusointu]. Ilmeisesti tuntematon henkilö kaunisteli tarinan nykyaikaisilla organisaatioiden nimillä ja laskentalaitteilla.
Lisäksi koko tarina on matemaattinen mahdottomuus—se vaatisi kiinteän referenssipisteen ennen Joosuan pitkää päivää. Itse asiassa meidän pitäisi ristiintarkistaa sekä tähtitieteelliset että historialliset lähteet voidaksemme havaita puuttuvan vuorokauden. Ja jotta pystyisimme jäljittämään puuttuvat 40 minuuttia, nämä referenssipisteet tulisi tietää muutaman minuutin tarkkuudella. On epäilemättä totta, että tietyssä paikassa näkyneet auringonpimennykset voidaan ajoittaa täsmällisesti. Mutta muinaisiin asiakirjoihin aikaa ei merkitty niin tarkasti, joten vaadittu ristiintarkistus on yksinkertaisesti mahdotonta. Ja joka tapauksessa varhaisin historiallisesti muistiin merkitty pimennys tapahtui vuonna 1217 eKr., lähes kaksi vuosisataa Joosuan jälkeen. Ei siis ole mitään tapaa, jolla yksikään tietokone voisi löytää puuttuvan vuorokauden. Historiallinen ja tieteellinen dokumentaatio siitä, että väitetty löytö on myytti, on luettavissa englanniksi osoitteesta: Has NASA Discovered a ‘Missing Day’? [suomeksi: Onko NASA Löytänyt ‘Kadonneen Päivän’?]
Huomaa, että tämän myytin tuhoaminen ei tarkoita sitä, etteivätkö Joos. 10:n tapahtumat ole tosia. Jotkin kertomuksen yksityiskohdista puoltavat sen luotettavuutta, kuten se että myös Kuu hidastui. Päivän pidentämisen kannalta se ei ollut välttämätöntä, mutta Maasta katsoen näytti siltä, mikäli Jumala toteutti ihmeen hidastamalla Maan pyörimisliikettä. [katso englanniksi: Joshua’s long day] - NASA huijaa: Kuuhun laskeutumisia ei ole tapahtunut. Tämä väite NASAn huijauksesta on esimerkki tilanteesta, jossa CMI (ja Luominen ry) muistuttaa lukijoita, että olemme Raamatun puolella emmekä itseisarvona tiedeyhteisöä vastaan.
Ensinnäkin on raamatullista luottaa useaan silminnäkijätodistajaan (vertaa 5 Moos. 19:15), ja eräs moitteeton todistaja oli nyt edesmennyt James Irwin, joka oli vankkumaton raamatullinen kreationisti ja käveli Kuussa. Lisäksi Australian olisi täytynyt olla mukana tässä väitetyssä ‘huijauksessa’, koska Australian New South Walesissa sijaitsevassa Parkesin observatoriossa ollutta valtavaa 64-metristä radioantennia käytettiin signaalien välittämiseen Kuusta. Se valittiin, koska se oli tuon ajan paras ja se sijaitsi Australian eikä Amerikan puolella maapalloa (ks. australialainen dokumenttielokuva The Dish, 2000). Voimme myös suunnata voimakkaita lasereita tiettyihin kohtiin Kuuta ja havaita sieltä heijastunutta samantaajuuksista valoa, mikä on mahdollista vain jos joku on ollut Kuussa ja jättänyt näihin tiettyihin kohtiin takaisinheijastimia. Ja vielä yksi ongelma väitteelle on se, että vaikka vuonna 1969 rakettiteknologia oli riittävän kehittynyttä viemään meidät Kuuhun, videoteknologia oli täysin kykenemätön tämän lavastamiseen [ks. englanninkielinen video nettisivun ulkopuolella Moon Landings Faked? FilmmakerSays Not!]
Toiseksi huijausepäilyä perustellaan väitteillä, joiden takaa paljastuu tieteen väärinymmärtäminen (ks. Myytinmurtajien jakso #104 (0702), 2008):
- VÄITE: Valokuvissa pitäisi näkyä vain yhden valonlähteen eli Auringon vuoksi samansuuntaisia varjoja. Erisuuntaiset varjot todistavat, että tapahtuma kuvattiin studiossa, jossa oli useita valoja. Todellisuudessa Kuun epätasaisten pinnanmuotojen vuoksi samansuuntaiset varjot voivat näyttää erisuuntaisilta kuvauskulmasta katsottuna.
- VÄITE: Avaruusaluksen varjossa ollut astronautti oli helposti nähtävissä, mikä olisi mahdotonta, jos valonlähteitä oli vain yksi. Tässä unohdetaan toinen lähde: kuunvalo! Kuun pinnasta heijastunut valo olisi tehnyt astronautin helposti näkyväksi. Lisäksi maanvalo on paljon kirkkaampaa Kuussa kuin kuunvalo on Maassa, koska Maalla on sekä suurempi pinta-ala että parempi albedo eli heijastuskyky.
- VÄITE: Kuvissa ei näkynyt tähtiä, siispä oltiin studiossa. Väärin. Kamera, joka oli säädetty toimimaan optimaalisella tehokkuudella Kuun pinnan kirkkaassa valossa, ei ollut tarpeeksi herkkä näyttääkseen tähtiä.
- VÄITE: Jalanjälkiä ei olisi voinut jäädä hiekkaan ilman kosteutta, joka olisi pitänyt hiekan muodossaan. Tämä on totta Maassa, missä vedellä on tapana pyöristää hiekanjyvät. Kuussa hiekanjyvät ovat kulmikkaita ja pysyivät siksi paikoillaan.
- VÄITE: Lippu lepatti, joten siellä on täytynyt käydä tuulen vire. Ei, vaan astronautti kiersi lipputankoa työntäessään sitä Kuun pintaan. Tämä sai lipun lepattamaan, mitä jatkui hetken aikaa, koska ilmanvastus puuttui.
- VÄITE: Kuukävelyt tehtiin studiossa. Mutta videolla näkyviä liikkeitä voi parhaiten matkia lentokoneessa, joka putoaa riittävän nopeasti simuloidakseen Kuun vetovoimaa, joka on ⅙ Maan vetovoimasta. Tätä ei kuitenkaan voida jatkaa kovin pitkään, kun taas filmi kuukävelystä kestää 143 minuuttia.
- VÄITE (ei Myytinmurtajissa): He eivät olisi päässeet Van Allenin vyöhykkeiden läpi. Miten väitteen esittäjät kuvittelevat, että vyöhykkeet havaittiin ensi kertaa? Satelliiteilla! Itse asiassa luomiseen uskova rakettitiedemies Dr Henry Richter, joka oli mukana Amerikan ensimmäisen satelliitin (Explorer 1) suunnittelussa, teki kovan suostuttelutyön saadakseen Dr James Van Allenin paketin (geigermittarin) mukaan lennolle, ja sen ansiosta vyöhykkeet löydettiin. Ja vastaus on se, että Apollo 11:n lentorata vältti vyöhykkeiden niitä kohtia, joissa säteily on voimakkainta, ja läpi mentiin niin nopeasti, että saatiin vain minimiannos säteilyä: itse asiassa paljon vähemmän kuin 5 rem-yksikköä, jonka radioaktiivisten materiaalien parissa usein työskentelevät Yhdysvaltain atomienergiakomission teknikot keskimäärin saavat.
- Maa on litteä. Englanniksi: Raamattu ei opeta tällaista, Varsinkin Jesaja kiistää sen, Kirkko ei ole koskaan opettanut sellaista, Väite on monesta syystä tieteellisesti järjetön, Ja johtava litteän maan puolustaja on evolutionisti! [Katso—myös englanniksi—tämä 15 minuutin video].
- “Villamammutit pikajäätyivät vedenpaisumuskatastrofin aikana.” Tämä ei sovi yhteen niiden geologisten olosuhteiden kanssa, joista mammutteja löydetään. Kaikkein todennäköisimmin mammutit menehtyivät jääkauden loppuvaiheessa, mahdollisesti katastrofaalisissa pölymyrskyissä. Osittain sulaneet mahalaukun jäännökset eivät todista pikajäätymistä, koska elefanttien maha toimii eräänlaisena varastona—USA:n keskilännestä löydettiin mastodontti, jolla oli säilynyttä kasvimateriaalia sisuksissaan, vaikka alueen maa ei ollut edes jäässä. [Ks. englanninkielinen artikkeli: The extinction of the woolly mammoth: was it a quick freeze?]
- “Castenedolon ja Calaverasin ihmisjäännökset ’vanhoissa’ kerroksissa kumoavat geologisen kerrossarjan.” Castenedolon ja Calaverasin ihmisjäännökset eivät ole luotettavia löytöjä—Castenedolon luurangossa on jälkiä intrusiivisesta hautautumisesta eli tuoreesta hautautumisesta vanhempaan kerrokseen. Kaikilla muilla fossiileilla paitsi ihmisfossiileilla on näet ollut aikaa kyllästyä suolalla. Mitä Calaverasin kalloon tulee, sen olivat luultavasti kaivostyöläiset jättäneet kaivokseen huijaustarkoituksessa. Tämänhetkisen CMI:n näkemyksen ihmisfossiilien stratigrafiasta näet Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta-kirjan luvusta 15.
- Dubois myönsi, että jaavanihminen ei ollut “puuttuva rengas”, ja väitti sen olleen vain jättiläismäinen gibboni [pieni ihmisapina]. Evoluutiomyönteiset antropologian oppikirjat väittivät näin, ja kreationistit seurasivat esimerkkiä. Kyseessä oli kuitenkin Duboisin väärinymmärtäminen, kuten Stephen Jay Gould on osoittanut. On totta, että Dubois väitti jaavanihmisen (jota hän kutsui nimellä Pithecanthropus erectus) olleen gibbonin kokoinen. Duboisilla oli kuitenkin omalaatuinen evoluutiokäsitys (nykyisin yleisesti hylätty), joka vaati tarkkaa vastaavuutta aivojen koon ja ruumiin painon välillä. Duboisin väite jaavanihmisestä oli itse asiassa ristiriidassa olennon rekonstruoidun todennäköisen kehon massan kanssa. Duboisin omaperäisen ehdotuksen kannalta oli kuitenkin välttämätöntä, että väitetty siirtymävaihe ihmiseen sopisi matemaattiseen sarjaan. Niinpä Duboisin gibbon-väite oli suunniteltu vahvistamaan löydön asemaa ‘puuttuvana renkaana’. [Ks. englanniksi: Who was ‘Java man’?].
- “Japanilainen Zuiyo Maru-troolari pyydysti kuolleen joutsenliskon lähellä Uutta-Seelantia.” Kyseinen raato oli lähes varmasti mädäntymistilassa ollut jättiläishai. Niiden kidukset ja leuat mädäntyvät vauhdilla ja putoavat pois jättäen kalan päähän tyypillisen pienen kaulan. Tämä on osoitettu rannoille ajelehtineilla vastaavilla näytteillä. Lisäksi Zuiyo Maru -raadon yksityiskohtaiset anatomiset ja biokemialliset tutkimukset osoittavat, että kyseessä ei ole voinut olla joutsenlisko. [Katso englanniksi: Live plesiosaurs: weighing the evidence ja Letting rotting sharks lie: Further evidence that the Zuiyo-maru carcass was a basking shark, not a plesiosaur. Katso myös: A ‘tail’ of many monsters ja Parkie: a new ‘pseudoplesiosaur’ washed up on the Nova Scotia coast].
- “Termodynamiikan toinen pääsääntö alkoi syntiinlankeemuksessa.” Toisen pääsäännön mukaan maailmankaikkeuden entropia (‘epäjärjestys’) kasvaa ajan kuluessa, ja joidenkin mielestä tämä on seurausta syntiinlankeemuksesta. On kuitenkin syytä huomata, että epäjärjestys ei ole aina vahingollista. Päivänselvä esimerkki on ruuansulatus, joka pilkkoo suuria ruokamolekyylejä niiden pienemmiksi rakennusosasiksi. Toinen esimerkki on kitka, joka muuttaa järjestyneen mekaanisen energian järjestäytymättömäksi lämmöksi—ilman kitkaa Aadam ja Eeva olisivat liukastelleet kulkiessaan Eedenin paratiisissa Jumalan seurassa! Maallikolle vähemmän ilmeinen esimerkki on maapalloa lämmittävä Aurinko—fysikaalisen kemian asiantuntijalle lämmön siirtyminen kuumasta kappaleesta kylmään on klassinen esimerkki toisen pääsäännön käytännön vaikutuksesta. Myös hengitys on perinteinen esimerkki toisesta pääsäännöstä—siinä kaasu kulkeutuu korkeammasta paineesta matalampaan paineeseen. Lopuksi, kaikki hyödylliset prosessit maailmassa, mukaan lukien sikiön kehitys aikuiseksi, kasvattavat maailmankaikkeuden kokonaisepäjärjestystä, mikä osoittaa, että termodynamiikan toinen pääsääntö ei ole luonnostaan kirous.
Nefesh-eläinten kuolema ja kärsimys ennen syntiinlankeemusta ovat vastoin em. raamatullista viitekehystä, kuten on myös kärsimys (tai ‘luomakunnan synnytystuskat’, Room. 8:20–22). Todennäköisemmin Jumala otti syntiinlankeemuksen jälkeen pois osan ylläpitävästä voimastaan (Kol. 1:15–17), niin ettei toisen pääsäännön rappeuttava vaikutus enää kumoutunut. - “Naisilla on yksi kylkiluu enemmän kuin miehillä.” Olemme jo kauan sitten osoittaneet virheelliseksi tämän väitteen, joka näyttää olevan suositumpi luomisnäkemyksen vääristelyä harrastavien epärehellisten skeptikkojen parissa. Kylkiluun poisto ei vaikuta jälkeläisille välitettävään geneettiseen informaatioon—eihän myöskään yhden sormen menettäneelle miehelle synny yhdeksänsormisia lapsia. Kuka tahansa skeptikko, joka yrittää horjuttaa uskoa Raamattuun tällä väitteellä, on ilman muuta kaappi-lamarkisti , eli hänen on uskottava Lamarckin täydellisesti kumottuun ajatukseen hankittujen ominaisuuksien periytymisestä! Huomaa myös, että kylkiluun poistosta ei koitunut Aadamille pysyvää haittaa, koska kylkiluu kykenee kasvamaan uudelleen, mikäli sitä ympäröivä kalvo (periosteum) jätetään koskematta. [Ks. Uudelleenkasvavat kylkiluut: Aadam ja ‘puuttuva’ kylkiluu]
Toim. huom.: Toimituksellinen päivitys, 3. heinäkuuta 2014
Uusia NASA-tietoja on löydetty, joiden sanotaan olleen ‘kauan kadonneilla’ nauhoilla ja jotka osoittavat pölyn sisäänvirtauksen noin kymmenen kertaa aikaisempiin mittauksiin verrattuna. Nimellisarvossa se näyttää lisäävän mahdollisuuden ainakin osittaiseen kuun pölyargumentin elvyttämiseen. Kun otetaan huomioon erittäin huolelliset ja yksityiskohtaiset kreationistiset analyysit, jotka johtivat sen hylkäämiseen, ja muut tekijät, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa näihin tuloksiin (katso tämä ystävän ja liittolaisen yhteenveto), minkä tahansa uudelleenarvioinnin tulisi olla yhtä perusteellista ja huolellista.
Readers’ comments
Comments are automatically closed 14 days after publication.